näin huusi tuo viimeinen mohikaani villiä länttä enää ole ei sokkeloisen kaupungin viimeinen harmaa hiirulainen samuel beckett istui baarin ikkunapöydässä ja joi wiskiään villiä länttä enää ole ei maailma karkaa käsistä ei hän ole kallion kaupunginosassa asuva pienikokoinen nainen kaiken voi tehdä toisella tavalla aina kaiken voi tehdä toisella tavalla puistossa on hauska istua paitsi jos on tullut ripulit housuun lyhyt matka rantaan eiran kaupunginosan puistosta aina on menty eteenpäin viinipullo tyhjenee muovikassista elämä on kolkkoa ja ankaraa helsinki on tyly kaupunki takaisin kosmokseen kalevankadulle onko nyt yö vai päivä liian paljon jäätä ja loskaa kuka on oikea runoilija samuel beckett on kuollut milloin hän kuoli en ole nukkunut en pystynyt nukkumaan nousin peiton alta join kylmää vettä huuhdoitko kätesi mistä sinä ripulin sait pentti saarikoskella oli vain viisi penniä jäljellä pekka kejoselle tarjosin lauantaimakkaraa muovikassistani vanhan kirkon puistossa kamalaa kun ei ole yhtään rahaa jos pekka piirto tulisi ja menisimme vanhan kellariin elämässä ei ole tulevaisuutta juodaan nyt kahvit aamulla on noustava aikaisin etelärantaan on mentävä tiskaamaan aina jotakin hommia löytyy kukaan ei ole tosissaan ne beckettin ranskankieliset kirjat olivat kyllä hyviä kuka varasti piippuni vanhan kuppilassa vanhan kirkon puistossa joku vei viinipulloni löi päin naamaa pääsin otteesta irti ja juoksin suoraan poliisiauton eteen käsiäni huitoen ei kirjallisuudella ole tulevaisuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti