ihmisen mieltä
elämän aikaa
koneen huminaa
kirjoitin jälleen tuttuja sanoja
mukissa on teetä
olla olemassa
kuuntelen tässä koneen huminaa
jatkuvuutta kaiken aikaa
kahdella sormella naputtelen elämääni
ei tämä ole kirjoituskone
ihminen kirjoittaa
elämällä on suuntansa
kirjoittamisella ei ole loppua
aikaa kaikkineen
tällä tavalla istuin koneen ääressä
kello neljä aamulla
aina vaan eteenpäin
siinä olet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti